Urheiluvammaksi kutsutaan liikuntasuorituksen vuoksi muodostunutta vauriota kehossa. Urheiluvammat ilmenevät usein oireillen kipuna, turvotuksena ja liikerajoituksena estäen kehon optimaalista suorituskykyä. Vamma syntyy joko pitkäaikaisen toistuvan rasituksen aiheuttamasta ylikuormituksesta johtuen tai akuutisti ulkoisen iskun tai muun trauman seurauksena.

Yleisimpiä urheiluvammoja

Tutkimusten mukaan yleisimmät kehonosat, jotka loukkaantuvat urheillessa, ovat nilkka (26%), polvi (17%) ja selkä (9%). Tavanomaisimpia ovat lihasvenähdykset ja revähdykset, jotka kattavat noin puolet kaikista liikuntatapaturmissa sattuneista vammoista. Noin 15%:ssa vammoista kyseessä on nivelen sijoiltaanmeno tai lihaksen repeämä, 12%:ssa ruhjevamma sekä 10%:ssa luunmurtuma.

Karkeasti jaoteltuna urheiluvammat jaetaan äkillisiin vammoihin ja rasitusvammoihin. Lihasten venähdykset ja revähdykset, nivelsidevammat sekä murtumat ovat tyypillisiä äkillisiä vammoja, joissa kudos vaurioituu nopeasti voimakkaan iskun seurauksena. Rasitusvammoihin lukeutuvat muun muassa rasitusmurtumat sekä lihaskalvojen ja jänteiden tulehdukset. Rasitusvamman taustalla on usein pitkään jatkunut, liiallinen ja yksipuolinen kuormitus, joka on aiheuttanut kudoksiin mikrovaurioita, jotka eivät ehdi lyhyen palautumisajan vuoksi korjaantumaan normaalisti.

 

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisy on urheiluvamman paras ja tehokkain hoito. Jopa puolet urheilun parissa sattuvista urheiluvammoista voitaisiin estää oikeanlaisilla ennaltaehkäisevillä toimilla. Jotta ennaltaehkäisy olisi tarkoituksenmukaista, on ensin selvitettävä yksilön loukkaantumiseen vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia riskitekijöitä, joihin puuttua jo ennen mahdollisen vamman syntymistä. Näihin sisältyvät urheilijan fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet sekä urheilulajin luonne ja olosuhdetekijät.

Vammojen ennaltaehkäisyn kannalta tärkeitä huomioon otettavia seikkoja ovat alkulämmittely, loppujäähdyttely, lihashuolto ja harjoittelun kuormitus. Jotta harjoitusvaste ja palautuminen olisivat optimaalisia, on koko paketin oltava kunnossa.

 

Alkulämmittely:

• Kehon ja mielen valmistaminen harjoittelun kuormittavuuteen
• Eri elinjärjestelmien aktivointi
• Lajisuorituksessa käytettävien lihasten aktivointi tarkoituksenmukaisesti

Loppujäähdyttely:

• Edistää palautumista
• Nopeuttaa kehon paranemisprosessia (mikrovauriot)
• Kuona-aineiden poistumisen tehostaminen ja tätä kautta lihaskivun lieventäminen
• Eri elinjärjestelmien palautuminen portaittain

Lihashuolto:

• Venyttelyn avulla lajiin vaadittavan liikelaajuuden saavuttaminen ja ylläpito
• Palautuminen harjoittelusta, jonka kautta kuormituksen optimointi, vaurioiden ehkäisy
• Ehkäisee kipua ja lihasväsymystä

Kuormitus ja palautuminen:

• Usein liian kovaa ja liian yksipuolista -> epätasapaino lihasten välillä
• Ylikuormitus, mikäli palautuminen ei ole riittävää
• Harjoitusvaste parhaimmillaan, kun treenaaminen tapahtuu lihasten ollessa riittävän palautuneet edellisestä harjoituksesta

 

Urheiluvammojen hoito

Urheiluvammojen, kuten muidenkin vammojen, tapahduttua lähdetään liikkeelle mahdollisimman nopeasta ensihoidosta. Vamman ja tilanteen mukaan ensihoito voi sisältää esimerkiksi kylmän, kompression ja kohoasennon käyttämistä vamma-alueelle, mutta tarvittaessa myös muut ensiaputaidot voivat tulla kysymykseen. Tärkeintä on taata mahdollisimman nopea hoidon aloitus vamman satuttua. Lisäksi ensihoitoa suoritettaessa on syytä arvioida jatkohoidon tarve ja optimoida hoitoon pääsy.

Kuntouttavan hoidon aikana urheilijan suorituskyky yritetään palauttaa ennalleen käyttäen korjaavia toimenpiteitä, taaskin vammasta riippuen. Lisäksi huomioon täytyy ottaa mahdolliset vammasta aiheutuneet rajoitteet ja kehittää korvaavia toimenpiteitä, jotta urheilija kykenee jollain tasolla jatkamaan harjoitteluaan.

Kun vammasta toipuminen alkaa olla loppusuoralla, täytyy harjoittelussa kiinnittää huomio vastaavien vammojen ennaltaehkäisyyn ja suorituskyvyn optimointiin, jotta urheilijalla olisi jatkossa enemmän terveitä harjoituspäiviä. Joskus loukkaantuminen voi olla mahdollisuus kehittää suorituskykyään paremmalle tasolle kuin mitä se oli ennen vamman syntymistä.

 

Kuntoutuksessa huomioitavaa

• Urheilijan kuntoutuksen on tärkeää sisältää mahdollisimman paljon lajinomaista harjoittelua sekä lajisuorituksia tukevia harjoitteita taitojen ylläpitämiseksi.

• Arvioitaessa vamman laatua ja sen tarvitsemaa paranemisaikaa voidaan tilannetta tarkastella kudosten paranemisprosessin kautta. Kudoksen paranemisprosessi kertoo milloin urheilijan pitäisi fyysisesti olla vammasta palautunut, mutta jokaisessa tilanteessa tulee ottaa huomioon lajin kuormittavuus ja muut paranemiseen liittyvät tekijät. Tärkeää on siis ymmärtää, että yksilölliset tekijät ja eteneminen kuntoutuksessa määrittelevät, milloin urheilijan on turvallista palata normaaliin lajiharjoitteluun.

• Vamman tapahduttua ja sen parannuttua tulee aina muuttaa lajiharjoittelua jollain tapaa! Jos harjoittelua jatketaan samalla tavalla kuin ennen vamman syntymistä, riski uuteen kudosvaurioon säilyy ennallaan.

• Kuntoutuksen aikana on tärkeää, että fysioterapeutti toimii yhteistyössä valmentajan kanssa, jotta harjoittelun kuormitus ja tarvittava palautuminen toteutuvat. Fysioterapeutin on hyvä tietää urheilijan lajiharjoittelun sisältö ja sen aiheuttama kuormitus sekä tavoitteet kaudelle, jotta kuntouttava harjoittelu tukisi näitä mahdollisimman hyvin.

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet
Kindersley, D. 2011. Urheiluvammat – ehkäise, tunnista ja hoida.
Pasanen, K. N.d. Urheiluvammojen ennaltaehkäisy. Terve Urheilija-ohjelma. http://www.terveurheilija.fi/terveurheilija-ohjelma/liikuntavammojenehkaisy
Terve Urheilija. N.d. Yleisimmät urheiluvammat. Terve Urheilija-ohjelma. http://www.terveurheilija.fi/yleiseturheiluvammat
Suomen Urheilufysioterapeutit ry. 2016. Urheilufysioterapian peruskurssi.
Walker, B. 2014. Urheiluvammat – ennaltaehkäisy, hoito, kuntoutus ja kinesioteippaus.